Esiintyminen
Voit tilata liturgista tanssia jumalanpalveluksiin tai muihin tilaisuuksiin. Tiedustelut Tiina Sara-aho, saraaho@gmail.com, p.050 490 6014
Tietoa meditatiivisesta pyhästä tanssista
Meditatiivinen pyhä tanssi on laajaan käyttöön soveltuva ekumeeninen ja uskontodialoginen menetelmä, joka hoitaa ihmisen ruumista ja sielua. Pyhä tanssi jatkaa omalta osaltaan kristinuskon meditatiivista perintöä. Tässä menetelmässä voi löytää yhteyden siihen miltä usko tuntuu, miltä jaksaminen, miltä se, että voimaantuu. Pyhä tanssi on tärkeä hiljentymisen muoto. Pyhän tanssin hetkissä vallitsee vahva läsnäolon tunnelma, jossa osallistujien välille voi syntyä voimakas ja samalla turvallinen kontakti. Pyhän tanssin koreografiat ja luonne voivat tukea ryhmäkoheesion syntymistä, koska niissä vuorottelevat yksilöllisyyden kokemukset ja toisaalta ryhmään kuuluminen. Osallistuja voi tuntea itsensä vapaaksi kokiessaan tanssin omalla yksilöllisellä tavallaan. Usein kokoontuvaan ryhmään voi syntyä vahva luottamuksen tunnelma, jolloin on mahdollisuus rauhoittua kuuntelemaan omaa sisäisyyttään toisten läsnä ollessa.
Meditatiivinen pyhä tanssi otettiin käyttöön nykyisessä muodossaan saksalaisen professori Bernhard Wosienin (1908-1986) työn kautta. Hän oli luterilaisen papin poika ja opiskeli itsekin teologiaa. Wosien teki 50-vuotisen työuransa Berliinin valtiollisessa oopperassa tanssijana, koreografina ja balettimestarina. Työuransa jälkeen hän alkoi tutkia kansantansseja, tanssirituaaleja ja tanssien symboliikkaa. Tutkimustensa pohjalta hän loi kansantanssien perusmuotoihin uusia koreografioita, joissa oli hengellinen sisältö. Hän käytti myös teemaansa sopivia alkuperäisiä tansseja. Wosien kutsui luomiaan tansseja nimellä tanzmeditation. Tämä tanssimuoto on vakiinnuttanut asemansa useissa Eurooopan maissa ja myös sen ulkopuolella.
Pyhän tanssin ryhmiä toimii kirkkojen yhteydessä tai niiden ulkopuolella esimerkiksi terapiatyössä.
Pyhä tanssi on yksi liturgisen tanssin laji. Se ei ole esittävää, vaan on tarkoitettu tuomaan rauhan ja läsnäolon kokemus osallistujalle. Koreografi Carla De Sola (1937) on määritellyt liturgisen tanssin jakamalla sen kolmeen ryhmään:
- Tanssimeditaatio eli Pyhä tanssi. Näiden tanssimeditaatioiden voima on esteettisessä kokonaistunnelmassa ja liikkeiden toiston määrässä. Rukous on hienovaraista ja samalla voimakasta. Kun tanssimeditaation liikkeitä toistetaan, tavoitellaan voimakkaimmillaan kokemusta, jossa pyhyys voi täyttää siihen osallistuvan olemuksen. Osallistujat ovat kertoneet kiitollisuuden, rauhan, voimakkaan läsnäolon, ajattomuuden, kauneuden ja pyhyyden kokemuksista. Tämän tanssilajin askeleet ovat helppoja, jolloin kenen tahansa on helppoa tulla mukaan.
- Kansantanssien pohjalle kehitetty tyyli, joissa toteutuu yhteisöllinen liikkumisen tarve. Ne ovat seurakuntalaisten kesken tanssittavia piiritansseja, kulkueita ja yhteisötansseja. Näissä tansseissa osallistujat etsivät kanavaa kokonaisvaltaiselle hengellisyyden kokemukselle ja ilmaisulle.
- Ammattitanssijoiden visuaalinen taide. Tanssitaiteilijat ovat pitkälle koulutettuja omalla taiteenalallaan. He työstävät kristillisiin teemoihin pohjautuvia koreografioita valmiiksi esityksiksi. De Solan mukaan liikkeiden ja tanssien harjoittelu ja esitysten toteuttaminen ilman hengellistä ulottuvuutta voi jäädä sielulle hedelmättömäksi. Kun liikkeeseen yhdistää hengellisen syvyyden, voi se hänen mukaansa johtaa ihmisen kaipaamiin pyhyyden kokemuksiin.